Fuksin vuosi

Ensimmäinen vuoteni Lähteessä

Vajaa vuosi sitten soveltuvuuskokeisiin ilmoittautuessani tutkin hämmentyneenä lomaketta, jossa kysyttiin, haluanko hakea kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehtoon. Päätin lopulta raksittaa ruudun todella tietämättömänä siitä, mitä kasvatuspsykologia todellisuudessa olisi. Vain muutamaa päivää ennen ennakkopiknikiä sähköpostiini kilahti uutinen, että minut oltiin valittu. En tiennyt, mistä kasvatuspsykologiassa edes on kyse, kuinka se eroaa kasvatustieteistä ja mitä pienryhmäopinnot käytännössä ovat.

Kesällä ennen opintojen alkua mielessäni pyöri paljon kysymyksiä. Mietin, saisinko hieman ujompana ystäviä helposti ja millaisia opiskelukaverin tulisivat olemaan. Pohdin myös, millaisia olisivat itse opinnot sekä tietysti opiskelijaelämä ylipäänsä. Jännityksestä huolimatta odotin innolla kaikkea uutta. Ennakkopiknikin jälkeen jännitys alkoi vähitellen helpottaa, ja ensimmäisen päivän perusteella kaikki vaikuttivat mukavilta. Huomasin, että olimme monella tapaa erilaisia ihmisiä, mutta kaikki olivat valmiita panostamaan ryhmäämme, jonka kanssa pääosin tulisimme opiskelemaan seuraavat vuodet. Orientoiviin viikkoihin mahtui paljon erilaisia tapahtumia, bileitä ja illanviettoja, ja niiden aikana ryhmäydyimme nopeasti. Yllätyin siitä, miten helposti tutustuminen lopulta kävi: vietimme niin paljon aikaa yhdessä, että toiset oppi lähes väkisinkin tuntemaan. Meille kerrottiin paljon kasvatuspsykologiasta ja ainejärjestöstämme Phenomenasta. Pääsimme myös heti ensimmäisellä viikolla tutustumaan kasvatuspsykologian muiden vuosikurssien opiskelijoihin.

Ensimmäiseen syksyyn kuului ainedidaktisia opintoja mm. matematiikasta ja suomen kielestä sekä pääaineopintoja. Kp-opinnot poikkesivat paljon lukio-opinnoistani ja meille annettiin alusta asti paljon vapautta ja vastuuta siitä, mitä ja miten kursseilla opiskelemme. Jo ensimmäisenä syksynä saimme todella vapaasti valita, mitä aiheita haluamme käsitellä ja miten arvioimme oppimistamme. Erityisesti aluksi tämä tuntui rankalta. Mietin, osaanko riittävästi ja opiskelemmeko edes ollenkaan oikeita asioita. Puhuimme näistä asioista paljon myös keskenämme. Aloin luottaa ryhmäämme koko ajan enemmän ja esimerkiksi ryhmätöiden teko tuntui helpolta kenen tahansa kanssa. Vähitellen loppusyksystä ja alkukeväästä ajatukseni alkoivat selkeytyä siitä, mitä olen oikeasti tullut opiskelemaan ja mitä minulta odotetaan. Ryhmämme nimeksi muodostui syksyn aikana Lähde, jonka koimme kuvaavan meitä ryhmänä. Pitkin syksyä ja kevättä olleet tapahtumat – kuten esimerkiksi Phenomenan Beats on the Boat, pikkujoulusitsit ja Talvipäivät Savonlinnassa – toivat vaihtelua arkeen ja saivat ajatuksia välillä pois työnteosta. Niissä on myös ollut hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan muihinkin kuin omiin ryhmäläisiin.

Fuksivuoteni alkaa vihdoin olla pulkassa. Vuoden aikana olen oppinut paljon niin muista ihmisistä kuin myös itsestäni. Olen oppinut seuraamaan miten toimin ryhmässä, ottamaan vastuuta sekä huomioimaan muita ryhmässä. Välillä eteen on tullut myös hetkiä, jolloin jaksaminen on ollut koetuksella. Tällöin omasta ryhmästä on saanut korvaamatonta tsemppiä ja tukea, mistä olen kiitollinen. Vuoden opiskelun jälkeen kuvailisin Lähdettä ryhmäksi, jossa on turvallista olla ja kertoa ajatuksiaan. Näemme toisiamme vapaa-ajalla ja pystymme puhumaan hankalistakin asioista.

Vaikka aluksi kaikki tuntui sekavalta, olen iloinen päätöksestäni hakea kasvatuspsykologiaan. Asiat selkeytyvät pikkuhiljaa eikä alussa tarvitsekaan tietää, millaista opiskelu tulee olemaan. Monet asiat ovat yhä vasta hahmottumassa minullekin, mutta luotan siihen että ne järjestyvät. Fuksivuoden aikana elämään tulee paljon kaikkea uutta, ja siitä kannattaa nauttia!

Emma Siitonen,

Lähde